Tästä se sitten lähti. Simo sai syödä toisen ruokansa ruudusta. Jätin nappulaa vähän purkkiin jotta voin lisäillä ruokaa ruutuun Simon huomaamati, niin että sille tulisi mielikuva siitä, että kun jatkaa vaan haistelua, sitä ruokaa ilmestyy kuin tyhjästä. Pistin purkin povariin jossa nappulat siis olivat. Kävin hakemassa pennun. Simo haistoi, että mulla on porvarissa ruokaa ja siltä meinasi mennä hermot. Se protestoi äänellä ja sanoi selkeästi että TÄNNE! Kannoin sen jäljen viereen ja odotin, että se alkaa käyttämään nokkaa ja haistaa ruudun, sitten päästin irti. Hyvin toimi pienen nokka. Järjestelmällisesti se söi nappulat, nokka svyällä ja tuhina kuului. Häntä roikkui alhaalla ja se eteni niin tarkkaan ja rauhassa, että se unohti käyttää jalkojaan, jonka seurauksena se meni nokillensa :) Muutaman kerran sen pää nousi. Ekalla kerralla se oli nopea katsaus ja oma aloitteisesti pää meni takaisin ruutuun. Tokan kerran päänousi ja se jäi istumaan, jolloin otin sen siitä pois ja vähän kädellä härnäsin ja näytin nappuloita, päästin sen sinne hetken päästä kun se oli rimpuillut takaisin. Sen jälkeen annoin sen syödä viel vähän ja otin sen kesken pois. Olin tyytyväinen, sillä tuo on selkeästi luontaisesti jäljestävä koira :) Hyvä siitä vielä tulee!

Lähdin yhdeltä vetämään oman ryhmäni jälkitreenejä ja jätin Simon kotiin. Alin otin mukaan. Vähän arvelutti, että kiljuukohan se täällä kauankin, kun jäi aika villissä mielentilassa tänne ja se kun protestoi äänellään jos ei vaikka pääse mun luokse tai ei tiedä minne menin. Olin pari tuntia poissa ja kun tulin kotiin, Simo oli selkeästi nukkunut kun tuli unisena ovelle vastaan. Ei ollut tehnyt mitään yksin ollessaan :)

Lähdettiin illaksi äitini luo kylään (Mimmin kotiin). Simo matkusti pelkääjäpaikan jalkatilassa, kun en sitä taakse vielä uskalla laittaa. Tässä meinasikin olla vähän vaikeuksia saada se pysymään jalkatilassa, kun toinen oli jo niin energinen ja villi, ettei millään olisi malttanut. Pyrin aina siihen, että Simo kävelee joka paikkaan omilla jaloillaan, näin siitä tulee vielä varmempi, vaikka vähän jännittäisi tulla niin tärkeää on, että se itse tulee. Ei sitä kyllä vielä tähän mennessä ole mikään jännittänyt :) Tuonnekin se käveli häntä pystyssä, ihan kuin olisi monta kertaa käynyt siellä kylässä :) Mimmi oli etupihalla yksin kun tultiin. Simo meni heti aidan läpi haistelemaan sitä ja vispasi häntää. Tunnisti heti Mimmin (Mimmi kävi siis eilen meillä kylässä). Jätin muut paitsi Simon pihalle, jotta Simo joutui yksin tulla uuteen paikkaan. Eipä tuo ollut moksiskaan, käveli paikat läpi ja tutustui taloon, gerbiileistä se ei välittänyt yhtään, olisi vaan halunnut syödä niiden siemenet :) Mimmistä tulikin Simon hyvä kaveri, koska Mimmi jaksoi leikkiä sen kanssa paljon. Kovaa hammastelua ja Mimmikin osasi hienosti leikkiä pikkuisen kanssa, eikä tarvinnut pelätä, että Simo jäisi jyrän alle. Simo oli täällä villempi kuin koskaan kotona. En tiedä johtuiko se Mimmistä, joka oli myös villi ja energinen, mutta virtaa pennussa oli ihan hirveästi! :) Koko ajan hampaat kävivät johonkin huonekaluun, mattoon, verhoihin, päiväpeittoon..... :) Onneksi sai purkaa energiaansa Mimmiin. Kotimatkalla jalkatilassa matkustaminen kävi jo aika hyvin. Muutaman kerarn alussa se koitti kiivetä penkille, mutta ymmärsi pointin pian, kun laitoin sen takaisin jalkatilaan.

Vahinkoja ei ole tullut kuin ne yhdet pissat ekana yönä, jes :) 

Olen antanut muutaman kerran Simollekin rustoluun. Hyvin saa aikaa kulumaan sen kanssa, vaikkei se siitä kauheasti irti saakkaan :) Ainiin, otin mää vielä eilen tottistakin. Äitinikin nauroi, että se tulee "tutittamisessa" jo kuin vanha tekijä :) 

Edelleen olen innoissani pennusta. Simokin on jo oppinut jotain. Se mm. odottaa hississä nätisti että hissi on perillä, kun alkuunsa se vinkui heti kun ei olisi malttanut odotella. Ovista se kulkee jo niin kuin olisi kauan mennyt, juoksee sisälle reippaasti eikä jää ovi aukkoihin ihmetteleään mitään. Hissiinkin mennään lujaa :) Ihana pentu <3

Simo ja Eemeli

Simo ja Ali