Eilen oli itsellä aika touhukas päivä. Töistä päästyäni lähdin viemään autoa huoltoon. Otin koirat mukaan, sillä siitä sai kivan lenkin samalla kun käveli sieltä kotiin. Saatiin taas harjoitusta kulkea kaupungilla ihmishälinässä sekä muutenkin miten kuljetaan kun on molemmat koirat mukana. Koirat kulkevat mulla remmissä niin, että ne ei ole mun edessä. Olen saanut Taraa huomattavasti rennommaksi mitä se oli ennen. Esimerkiksi lenkille lähdöt jos Ali tuli mukaan, se oli tavallista villimpi. Remmi lenkit olikin yleensä sitä, että joudun aina silloin tällöin Taraa komentamaan kun on niin sekaisin, veti siis remmissä aina joskus. Nyt oli niin rentouttavaa kulkea. Molemmat tuli nätisti niin, että niiden kroppa ei mennyt mun edelle. Eikä mun tarvinnu edes tehdä asialle aluksi mitään, ne kulki siinä itsestään. Kokeilin vielä Taran kohdalla niin, että löysäsin remmin niin että se roikkui maassa. Se meinasi heti mennä mun eteen, mutta pieni kielto ja se otti takaisin paikkansa. Ihan uskomatonta kuinka suuri merkitys sillä on miten niiden koirien kanssa remmilenkeillä kuljetaan. Niin ja se oma asenne. Olen paljon itsevarmempi nykyään ja Tara on sen huomannut. Oon niin onnellinen että mulla on kohta ns. "hyvähermoinen koira" :) Tarasta kun kaikki on aina sanoneet, että se vaan on sellainen paskahousu ja se ei vaan kestä asioita. Onneksi veljeni (joka on kiinnostunut koirien psykologiasta) on kannustanut minua Taran kanssa eikä vaan manannut Taraa maan rakoon. Sanonut aina että se energia pitää tulla musta ja Taran ei kuulu itse joutua miettiä asioita joihin kohdataan. Eihän sen kuulukkaan. Näin meillä kuitenkin on ollut, että minä en ole ollut aina kaikkien tilanteiden herra. Tai sanotaanko niin, että Tara ei ole oikeasti ollut henkisesti mun alapuolella. Nyt siitä näkee ilon joka paistaa sen silmistä kun joku muu on ottanut leader paikan :) Olen aina kuvitellut että Taran ongelmat (on siis pöhissyt lenkillä muille koirille ja ollut monissa tilanteissa todella kiihtynyt) on sellaisia joita minä en yksinkertaisesti voi saada pois. Mulle sanottiin että Taran pöhinä tulee sen hermoista, eikä se voi sille mitään ja kun olen kysynyt voinko saada sitä pois...en kuulemma koska se ei voi itsekkään sille mitään. No mites nyt, kun asiat alkavat olemaan niin, että Taran ei enää tarvitse välittää ympärillään tapahtuvista asioista, se ei edes pöhise! Kunhan itse hoidan tilanteen. Mun kielto on nyt myös muuttunut. Ennen saatoin sanoa vaikka lauseessa sen kiellon "älä vedä" tai "mees tonnoi ny sitte" kun nykyään pieni ääni ja sormien napaus on kielto. Ja vielä sata kertaa parempi kielto. Toimii heti ja koira ei kiihdy. Tästä voisi kirjoittaa vaikka romaanin :) Useampien ihmisten pitäisi kiinnittää huomiota koirien psykologiaan. Moni ongelma saisi varmasti sitä kauttaa pois.

Eilen olin taas vetämässä treenit. Otin Alin sinne mukaan, sillä treenasin sen siellä ennen ryhmän alkamista. Olen ottanut treeneihin myös nyt mukaan oman rauhallisuuteni ja jämäkkyyteni, kuitenkin niin että koira on vapautunut. Sen jälkeen kun rupesin hallittemaan repimisleikkejä ja ihan koko treeniä, Alikin on toiminut eri tavalla. Se ei kuumene liikaa, se pystyy keskittymään koko ajan täydellisesti sekä ihan kaikki liikkeet on nyt onnistuneet. Eilen otin idaria, ruutua, ohjattua noutoa, kaukokäskyjä sekä hyppynoudon. Missän ei mitään ongelmaa. Ruutukin sujuu jo jostain 10 metrin päästä ja selkeästi se on alkanut tajuamaan niiden töniköiden tarkotuksen. Mahtavaa :) Ehkä me sittenkin voidaan startata kuukauden päästä voittajassa. Iik :)