Pitkään odotettu, etsitty, haluttu, harkittu, mietitty, tutkittu, haaveiltu, toivottu....nyt se on täällä! Mun saksanpaimenkoira uros Simo (Troyen's Buugi)!!!!!!

Ja olen aivan myyty! Simo vaikuttaa hyvältä! Kotimatkalla ulisi aluksi ehkä noin vartin, sen jälkeen röhnötti sikeässä unessa jalkatilassa koko loppu matkan, ei häiriintynyt mistään vaan painoi unta kalloon.

Kotona Simoa odotti uusi tuttavuus, Eemeli (Ali oli hakureissussa mukana). Simo ei ihmetellyt kissaa yhtään ja Eemelikin olisi vain halunnut leikkiä pennun kanssa. Simo ei aina ymmärtänyt Eemelin leikkimistyyliä: Ollaan piilossa kulman takana ja kun pentu kävelee toiseen huoneeseen, kierretään kämppä ja tullaan lujaa ja nopeasti esille Simon nokan eteen. Simo aina säikähti vähän kun Eemeli säntäsi. Silti Simo ei ollut moksiskaan Eemelin touhuista vaan oli rento oma itsensä koko ajan. Ruokahalu on mitä parhain!! Ei ainakaan sen puolesta tule ongelmaa treenaamisen suhteen.

Laumaviettiä tuntuu myös olevan niinkuin toivoinkin. Ulkona pentu seurailee vaan mua, kotona makoilee mun jaloissa eikä välitä Alista tai Eemelistä. Juuri niinkuin pitääkin :) Tolle ei tunnu tuottavan ongelmia nukkuminen kun mitään ei tapahdu. Selkeästi vaikka kotimatkallakin huomasi, että kun mitään ei tapahtunut ja oli tylsää, Simo päätti alkaa nukkumaan :)

Pentu on muutenkin kotiutunut jo vallan mainiosti! Yö meni hyvin ja pissoja on tullut lattialle yhdet omasta hitaudesta johtuen (en muistanut että ei siinä oikeasti ole kauan aikaa odotella, kun pentu herää). Olen tykästynyt tohon jo niin kovin, että pelkään jo nyt että jokin meneekin pieleen. Toivottavasti ei.

Pyrin kirjoittelemaan blogiin säännöllisesti meidän touhuja. Ajattelin tehdä huomenna ekan jäljen :)

 

 

Simo vie Mimmiä 6-0 ;) Ei vaan, hyvin tuli paimenkoirat juttuun keskenään!