Jipii, itsenäisyyspäivä ja töistä vapaata! Nyt nämä päivät keskiviikosta lähtien on mennyt aika heikosti. Multa poistettiin viisaudenhammas keskiviikkona ja voi herranen aika että se on ollut kipeä! Öisin heräilen kovaan jomotukseen. Tuntuu kuin koko suu palaisi. Toivottavasti ei enää kauan olisi kipuja.

Koirien kanssa ollaan myös otettu aika rennosti. Alin ohjatut treenit on olleet nyt tauolla ohjaajan ollessa lomailemassa ja siinä samassa itsestä on myös tullut laiska. Alilla on nyt ollut jotain murrosikää. Ulkona hajut on kiinnostaneet sitä aika paljon ja se on jopa vetänyt remmissä (sitä kun se ei tee koskaan) ja muutaman kerran olen joutunut sitä ottaa niskasta kiinni. Ikinä ennen en ole siihen joutunut kajota ;) Uuden oppiminen on sille nyt yli vaikeaa. Se kyllä yrittää, mutta kun pää vuotaa niin se vaan vuotaa. Siksi ei ollakkaan nyt oikeastaan opeteltu mitään. Joskus jotain pientä, kuten tunnarin piiloittelua tai liikkeestä istumista. Sain torstaina TVA porilta lainaksi metallikapulan. Alilla on muutaman kerran treeneissä sen kanssa ollut ongelmia. Lähtee innoissaan hakemaan, mutta sitten katsoo kapulaa ja ei tuo sitä. Tämän pistän kyllä myös ton murrosiän piikkiin, sillä torstaina kun tulin kotiin Mimmin treeneistä koitin miten sen kanssa nyt sujuu. Ei mitään ongelmia. Hyvä näin. Minua vaivaa kysymys, että miten lintukoiralle opetetaan, että tunnarissa ei ole tarkoitus tuoda mahdollisimman nopeasti ensimmäistä kapulaa? Tähän kun joku keksisi ratkaisun niin olisin iloinen. Tietysti sekin on mahdollista, että olen huolimattomasti säilönyt hajustamattomat palikat eikä se erota mikä niistä on hajustettu. Siksi en ota nyt kertaakaan itsekseni tunnari, muuten kuin piilottamalla sitä yhtä. Ruutu on myös jännä juttu. Tai minulle se on vaikea. Ali lähtee käskystä juoksemaan eteenpäin mutta ei itse hahmoita töniköitä vaan ilmeisesti minun tulisi käskyllä se pysäyttää oikeaan kohtaan. Mutta miten ihmeessä sen teen!?! Se kyllä pysää kun annan käskyn, mutta en juurikaan koskaan sano sitä oikeassa kohdassa, jolloin se ei enää ole ruudun sisällä. Saamari. Jos sanon vähän ennen kuin se on ruudussa, se pysää liian aikaisin. Jos taas silloin kun se on jo ruudussa, se menee liian pitkälle. Ääh. Miksi näiden liikkeiden opettelu pitää olla näin vaikeaa? No, ehkä vielä joskus opin niitä sille opettamaan. Keskiviikkona on sitten se lonkka-ja kyynärkuvaus. Jännittää! Näin jopa siitä painajaista, että Alin vasen lonkka oli kokonaan irti lonkkamaljasta, noin 5 cm maljan ulkopuolella. Toivottavasti pelkään ihan turhaan.

Tara on nyt syönyt neuta 4-5 viikkoa. Tuntuu, että hiivaongelmiin siitä ainakin on apua. Yksi päivä se varasti ruispuikula pussin ja söi siitä melkein kaikki leivät, jolloin myös sen korvat heti vähän oireilivat. Eli siinä mielessä näyttää hyvältä, että vehnä, hiiva ym. elintarvikkeet herkistävät sitä. Kun vaan pystyisi pitämään se erossa kaikesta muusta paitsi neusta. Aina se saa jostain jonkun raksun tai löytää äini tyköä jostain Mimmin piilottaman puruluun ja syö sitä salaa. No, pääasia että hiiva pysyisi kurissa. Veikkaan, että ihon kutiaminen on ihan vaan psyykkistä, johon en voi tehä mitään. Se kun on joillekin asioille stressaaja. Esimerkiksi äitini näkeminen saa siihen yleensä aikaan sen, että se kalvaa heti vähän tassujaan tai muuten vaan raapii. Pitäisikö se sitten olla näkemättä sitä?

Mimmi on edistynyt hienosti. Oppii asiat todella nopeasti, mikäli ne osataan sille opettaa. Liikkeestä seisominen ei tarvinnut kuin pari toistoa ja se pysäsi jo ilman mitään merkkiä. Siitä on tullut ihan pöhkö, Usein kun menen niille vaikka kylään, se tarjoaa heti sivulletuloa tai muuten yrittää että tekisin sen kanssa jotain. Eilen otin sen kanssa kiertämistä (tämä muuten nostaa sillä ihan hirveästi kierroksia, eli agilityyn vaan kun tykkää tälläisestä) kokeilin pysäyttää sitä (kiertämisellä siis harjoittelen luoksetulon pysäytystä, näin itse luoksetulo ei kärsi) suullisella käskyllä. Mitä kummaa, Mimmi pysäsi kuin seinään kun kuuli käskyn! Onko ne bortsut tosiaan tollaisia? Otin vielä toisen kerran ja taas pysäsi. Enempää ei sitten voinutkaan ottaa, tuo kun ennakoi kaikkea. Otin loppuun vielä täyskierroksen. Ensi torstaina kun äitini ei pääse Mimmin kanssa ohjattuun koulutukseen, minä menen kokeilemaan mitä se tekee mun kanssa. Toivottavasti en saa hävetä silmiä päästäni :)

Eilen varmistui, että pääsen voittajanäyttelyyn! Ilman koiraa kylläkin, mutta hienoa päästä sinne. Koskaan kun en ole siellä ollut. Työkaverini Tuija (Kennel Boompaw's) on menossa sinne kahden oman koiransa kanssa ja tarjosi minulle kyytiä. Hienoa :) Pääsen harjoittelemaan taas kuvaamista ja muutenkin näkemään tuttujen koiria.

Ensilumikin tuli ja suli. Harmi :( Oli niin kivaa kun oli valkea maa. Koirat tykkäsit ihan hulluna. Se aiheutti niissä pienen sekoamiskohtauksen, aina ulos mentäessä ne oli ihan mahdottomia.