Töistä päästyäni, nappasin kotoa koirat ja lähdettiin kävelemään kohti lapsuuden kotiani. Treffattiin äitini kanssa noin puolessa välissä matkaa. Koirat taas tykkäsivät, kun pääsivät riekkumaan Lucyn kanssa. Aika pian siitä kun olin ollut perillä, veljeni ja sen perhe tuli kyläilemään. Otettiin sitten Emilian (veljeni vaimo) kanssa ohitusharjoituksia. Sillä oli niiden nuorimmainen rottis mukana, Aco. Nyt yksi vuotias pojan jässikkä, Alia viikon vanhempi. Tehtiin ohitusharjoitukset niin, että Emilia käveli Acon kanssa korttelia ympäri ja minä ilmestyin aina jonkun koiran kanssa toisesta suunnasta. Ensiksi oli vuorossa Lucy, sitten Ali ja viimeisenä Tara. Kaikki käveli nätisti ohi pyrkimättä Acon luo. Eri asia on tietty kun ohitettava ei ole tutulla omistajalla. Aco ei kuitenkaan ole noille niin tuttu koira, että se oli iha hyvä ohitettava siinä mielessä, mutta Emilian nuo kaikki tuntee kilometrin takaa vaikka ei sitä olisi vielä edes nähnyt :)

Myöhemmin mentiin Emilian kanssa taas koirien pariin hääräämään. Otin Alin kanssa treeniä siinä tiellä ja Emilia Acon kanssa. Ali ei jostain syystä osannut liikkeestä maahanmenoa. Se meinasi mennä makaamaan mutta ei mennyt, tai sitten se jäi seisomaan. Ollaan taidettu tehdä liikaa liikkeestä seisomista. Nyt täytyy panostaa tuohon maahan menoon. Seuraaminen oli yllättävän hyvää, vaikka pojan mieli oli jossain muualla kuin treeneissä. Lopuksi otin vielä paikalla makuuta noin minuutin verran. Enempää en viitsinyt mitään tehdä, kun toinen ei kerta oikein ollut tänään mukana. Turhaan väkisin mitään yrittää.

Sitten oli Taran vuoro. Sen kanssa otin seuraamista palkkana lentävä käpy. Ihan hyvin se seurasi, vaikka käännökset vasempaan oli hitaita ja kontaki hävisi, ei oikein skarpannut tuo tänään. Häiriönä siinä oli Aco, mikä tosin ei ollut häiriöksi yhtään meille kun niin nätisti Emilian kanssa oli. Lopuksi laitoin Taran paikalla makuuseen silloin kun veljeni ja kumppanit tekivät lähtöä (mikä sen mukavampi häiriö kuin rakkaiden ihmisten pois lähteminen,heh). Hyvin se pysyi noin kaksi minuuttia eikä meinannutkaan nouta.

Illalla sitten lähdimme autolla vielä hakemaan serkkuani jalkapallo pelistä ja otin koirat samalla mukaan, niin ei tarvinnut viedä niitä sitten enää pihalle. Vähän ne ihmetteli kun lähdettiin autolla siihen aikaan, eikä menty minnekkään kivaan paikkaan :) Tyytyväisinä koirat sitten illalla alkoivat nukkumaan mukavan päivän jäljiltä.