Olin ilmoittanut meidät tonne nomeilemaan. Olin varma että emme sinne pääse, koska on yksi ensimmäisistä (ellei jopa ensimmäinen) koe tältä vuodelta joten ajattelin että tunkua on. Emmekä ole edes järjestävän yhdistyksen jäsen. Viikkoa ennen koetta, mulle tuli kuitenkin kirje postiluukusta, mahduttiin mukaan. Toisaalta olin iloinen, mutta toisaalta ei ollut yhtään koefiilis, harjoittelu on nimittäin ollut tosi vähäistä oikeastaan koko tämän talven. Välillä olen jotain pientä ottanut.

Lauantai aamuna sitten lähdettiin matkaan aika ajoissa. Olin vasta iltapäiväryhmässä, joka kokoontui 10.30. En kuitenkaan halunnut että joudun kiirehtimään, joten oltiin matkassa jo puoli 8. Ali tiesi jo taas tässä vaiheessa, että ollaan kokeeseen menossa. Se on jännä, miten se rupeaa jo autossa keskittymään ja "miettimään" koetta. Se istuu ihan hiljaa itsekseen ja on tosi keskittyneen näköinen. Välillä mulle tuli jo olo, että en ottanut koiraa edes mukaan kun mitään ei kuulunut. Hyvä vaan, että keskittyy ja kerää voimiaan :) Hienoa lähteä sen kanssa kokeeseen kun tietää että se ei jätä mua pulaan.

Koepaikka oli aivan upea! Ilma oli ihana ja kaikki ihmisetkin olivat taas mukavia ja tuli monen kanssa siellä juteltuakin. Se on jännä, miten tuollaisessa tilanteessa tuntuu kuin tuntisi kaikki, jokainen juttelee toisillee kuin vanhalle tutulleen :) Ehkä se on se, kun kaikki ollaan samassa tilanteessa ja jännitetään yhdessä :)

Alin kasvattajat oli siellä onneksi myös. Oli kiva nähdä niitä ja koiria, Alin sukulaisia :)

Katsoin itse yhden koirakon suorituksen ja menin sitten autolle Alin seuraksi. Tai lähinnä itse panikoin koetta ja katsoin ettei Alille tule liian kuuma. Koe meni minusta hitaasti, koirilla oli vaikeuksia hakuruudussa. Eräskin koira oli kuulemma ollut yrittämässä hakuruudussa puolen tunnin ajan...Kello oli jotain 13-14 vasta kun pääsimme Alin kanssa ja olimme kuitenkin neljänsinä iltapäiväryhmässä. Eli kyllä siinä koirilla meni aikaa kauan.

Ali odotti suht nätisti odotuspaikalla. Menin sinne jo aika ajoissa, ettei tule vaan kiire missään vaiheessa. Kun olimme seuraavina vuorossa, Ali kai vaistosi minusta että kohta se on menoa ja muuttui hieman rauhattomaksi. Koitin sitä vähä rauhoitella, mutta tuntui että itselle tulee vaan isompi jännitys jos mietin koiraa :)

Koe alkoi meidän osalta. Alue oli meren ja kaislikon sekoittama kivikkoinen alue. Alille siis uusi paikka. Ensimmäisenä oli kaksi ykkösmarkkeerausta. Toinen veteen kallion/kivikon taakse, mikä oli sinänsä vaikea (koira ei nähnyt kunnolla putoamispaikkaa). Ali suoritti tämän hienosti. Toinen oli niin, että lähetyspaikan ja putomispaikan välissä oli vettä, mutta lokki putosi kuitenkin maalle. Koira siis joutui menemään veden yli ja kiivetä maalle ja tulla taas samaa reittiä takaisin. Tämä meni ihan nappiin meillä, tuomari kysyi tässä vaiheessa että millä myyn koirani.

Sitten siirryttiin hakuruutuun. Tässä moni koira jumitti. Oliko tähän asti kaksi koiraa tuonut tarpeeksi lintuja, jottei mennyt nollille. Alue oli pääosin kaislikkoa, mutta noin puolessa välissä oli vettä, jonka yli koiran piti mennä löytääkseen lisää lintuja. Ali onneksi meni veden yli, sitä en tiedä toiko se sieltä sitä yhtä, mutta tarpeeksi kuitenkin jotta päästiin jatkamaan ohjaustehtävään. Tämä minua jännitti. Kohta oli samallainen kuin toinen markkeeraus, koiran oli mentävä veden läpi ja kiivettävä maalle. Ensimmäinen lähetys epäonnistui mun osaltani, tiesin että Ali katseli muualle ja silti lähetin. Toisella lähetyksellä se meni niin nappiin, se meni suoraan ja kuunteli kun annoin haku käskyn. Ei voisi paremmin mennä :)

Olin itse niin iloinen siitä, että riistat tuli käteen (vaikkakin kannustin sitä jonkin verran). Ja tuohon ohajustehtävään, en iki päivänä uskonut että se onnistuu! En ole sitä vedessä ottanut kuin ehkä 3 kertaa viime kesänä ja maalla tänä vuonna 2 kertaa.

Olin ihan varma, että päästiin tulokselle, suorittihan se kuitenkin jokaisen osion. Siinä kuuntelin onnesta soikeana (olin niin tyytyväinen koiraani) kun tuomari kertoi meidän osaamisesta ja koirastani. Multa meinasi itku tulla, kun kuulin lauseen "kyllä me jäljelle mennään.." En uskonut sitä todeksi!! Miten me voidaan jäljelle mennä, kun tulin vaan kolmosta hakemaan...Voi sitän onnen päivää!!

Meidän jälkeen oli enää 3 koiraa. Niillä kuitenkin kesti kauan, joten Ali sai hyvin levättyä autossa. Aluksi mua ei jännittänyt jälkiosuus yhtään, mutta mitä kauemman aikaa kului, sitä enemmän rupesin sitä miettimään. Eihän Ali ole nähnyt edes pupua kuin viimeksi vuosi sitten taippareissa! Ja jäljestänyt myös viimeksi silloin!

Kun vihdoin ja viimein muut saapui, lähdettiin katsomaan saatiinko me se ykkönen. Jäljelle pääsi 3 koiraa, kaksi flättiä ja me. Lähetin Alin jäljelle ja sitten se piina alkoi. Tuntui että kestää ja kestää...vihdoin rupesi kuulumaan rapinaa ja sitten se jännitys vasta kasvoi..oliko sillä pupu mukana...JES, OLI!!! Se oli siinä!!! :) Hieno poika mulla!!

Tässä tuomarin sanelemaa...

HAKU: Liikkuu alueella erittäin hyvällä vauhdilla ja vauhti kestää koko haun ajan

OHJATTAVUUS: Nopea suoraviivainen suoritus

PAIKALLISTAMISKYKY: Nopeat suoraviivaiset suoritukset

RIISTAN KÄSITTELY: Erittäin hyvä

JÄLJESTÄMISKYKY: Selvittää jäljen

MUUT OMINAISUUDET: RL: Tarkkaavainen

YLEISVAIKUTELMA: Erittäin vahvasti työskentelevä koira, joka selvittää kokeen loistavasti