Olen sairastellut koko tämän vuoden (kuulostaapa hassulta). Ensiksi tuli kuumetta ja sitten mahatauti. Tänään oli ensimmäinen päivä kun vointi oli edes jotenkin normaali, väsynyt kylläkin ja tuntuu että koko ajan on nälkä.

Tänään oli mätsäri cittarin parkkihallissa. Lähdin Taran kanssa sinne kävellen (matkaa ehkä n. 2km) katsomaan vähän koiria ja muutenkin ihmettelemään maailman menoa. Taran kanssa ei olla pitkään aikaan missään tollasessa käyty ja jo ihan tulevan näyttelyn takia halusin sen sinne viedä. Paikka oli parkkihalli, jossa äänet kaikuivat ja muutenkin voi olla koirille jotenkin ahdistava paikka. Siellä oli onneksi lämmin. Luulin että kylmä siellä tulee, joten pukeuduin myös sen mukaisesti (kerroksia kerrosten jälkeen). Tara otti rennosti siellä. Alussa se vähän katsoi meluavia koiria siihen tyyliin, että tuleeko päälle vai ei. Rentoutui kuitenkin heti, kun huomasi etten minäkään niistä välitä. Ostin kahvin ja jäin istumaan siihen viereen jossa niitä myytiin. Taraa tultiin ihastelemaan ja silittelemään sekä multa kyseltiin siitä kaiken näköstä. Tara selvästi nautti, kun pitkästä aikaa se oli keskipisteenä sekä sai mamman kanssa olla taas ihasteltavana, ilman Alia. Suurimman osan ajasta Tara joko istui rauhallisena tai makasi. Lopussa se jo ihan nukkuikin. Vähän ennen BIS kehän alkua järjestäjä vei ruokapalkintoja valmiiksi palkintopalleille. Tolla heräsi heti ruokavietti päälle ja olisi väkisin halunnut mennä kehään syömään kaikki herkut. On se sellainen ahmatti kyllä.

Kun kotiuduin mätsäristä, nappasin saman tien Alin matkaan (tänään piti olla ohjattu treeni, mutta se peruuntui) ja lähdin kävelemään. Menin läheiselle jalkapallo kentälle ja otin treeniä. Palkkana toimi Alin löytämä keppi. Jotkut pojat räjäyttelivät raketteja siinä vieressä, joten siitä tuli hyvä häiriötreeni. Ali teki tosi hienosti kaiken ja nyt on ihan pakko hehkuttaa, SE PYSÄSI KUIN SEINÄÄN LUOKSETULOSSA!!!!! Ennen se on siis aina valunut siitä vielä vähintään yhden oman mittansa, ellei jopa kaksi. Nyt se meni tosi hienosti. Samaten maahanmeno luoksetulossa, mutta tässä en odottanutkaan että tulisi mitään ongelmia. Toivottavasti se kisoissakin sitten joskus pysäisi. Kai se vaan on aina niin, että se on kisoissa liian täpinöissä, ettei tajua pysätä. Ainiin, nykyään pysäytän sen suullisesti kun ennen oli käsimerkki. Selvästi se reagoi ääneen paremmin tässä. Tuomari nauroi viime kokeessa kun kysyttiin että kummalla pysäytän ja sanoin että "koitan nyt tänään suullisesti.." :) Niin ja silloin käskykin oli eri mitä nyt käytän :D Olisi varmaan ihan suotavaa että käskyt pysyisivät aina samoina...

Ninnin kanssa (treenikaverimme siis) puhuttiin, että nyt ruvetaan nomeilemaan säännöllisesti. Ali taas tykkää kun pääsee oikein hommiin. Toko on sille niin helppoa kauraa, että ei se väsy vaikka tehtäisiin kuinka pitkät tokoilut. Nomessa se taas pääsee purkamaan itseään kunnolla :)