Töistä tultuani lähdin ensimmäistä kertaa Taran kanssa vähän kävelemään. Kävelin äitiäni ja Lucya vastaan. Kyllä toi oli ilonen! Koko matkan yritti saada mua leikkiin mukaan ja ilme oli kuin pienellä pennulla. Jonkin matkaa käveltyämme se onneksi vähän rauhoittui, ettei mun tarvinnut koko ajan pelätä että haava repeää.

Sitten kun äitini lähti, lähdin Alin kanssa niitä saattamaan. Menimme yhden niityn kautta, jotta noutajat pääsivät kirmailemaan sinne vapaana. Kyllä ne koko ajan siellä juoksikin onnesta soikeana :) Sieltä sitten käveltiin pyöräteitä pitkin. Pysäsimme erääseen risteykseen ja ajattelin vähän treenata Alia. Katsoin miten se häiriintyy kun ohi menee pyöriä, autoja, koiria, ihmisiä jne. koko ajan. Yllätys yllätys, ei se häiriintynyt ollenkaan!Koiristakaan se ei välittänyt. Odotti vaan koko ajan että mitä seuraavaksi tehdään :) Mukava koira! Ihan ihmeellistä että tuon ikäinen, jolla murrosikä päällä pystyy kuitenkin noin hyvin keskittymään, oli häiriö mikä tahansa. Olen kyllä saanut loisto koiran Eivorilta :) Joten kiitos vaan mahtavasta koirasta!

Otin Lucyn kanssa myös treeniä siinä samassa paikassa. Homman nimi oli sama. Katsoin miten reagoi näin isoon häiriöön. Yllätyksenä huomasin, että tuo joka ennen vilkuili häiriön alaisena joka suuntaan, keskittyi nyt todella hyvin! Seuraaminen oli oikein mallikasta ja hillittyä. Paljon en viitsinyt Luspankaan kanssa ottaa, että treeni myös pysyisi yhtä onnistuneena kuin mitä se oli kun aloitimme :) Lopuksi otimme vielä paikalla makuun molemmilla koirilla. Ei elettäkään, että kumpikaan olisi noussut.