Aamulla satoi ja kirosin, sillä tarkoitus olisi tehdä joka päivä jäljen. Aamupäivällä ilma kuitenkin kirkastui ja Simo sai taas syödä toisen ateriansa ruudusta. Käsissäni haisi nappula, kun hain pennun ulos. Simo rupesi heti etsimään, missä on ruokaa. Haisteli hulluna mun sylissä ja vinkui kun ei saanut ruokaa, laitoin sen maahan pissalle ensiksi ja saman tien pentu laittoi nokan maahan että missä sitä ruokaa on. Pissatuksen jälkeen vein sen sitten ruutuun. Se vähän venkuroi sylissä ja vastusti äänellä, odotin hetken että rauhottui syliin ennen kuin pistin sen ruutuun. Tein taas niin, että annoin sen ensiksi ottaa jo hajua ja sitten vasta irroitin siitä. Hyvin meni taas. Söi rauhassa ja tarkasti. Jokusen kerran pää taas nousi, mutta en puuttunut siihen mitenkään, sillä oma-aloitteisesti se jatkoi taas hommia. En viitsi siihen liikaa puuttua tässä vaiheessa mitenkään, sillä kun on kuitenkin tosi hyvä ruokahalu ja innolla ja rauhassa syö ruudusta. Menee muuten liian sörkkimiseksi ja se saattaisi vaan pilata hyvän alun. Muutaman kerran nokka meni ruudusta ulos ja hienosti se meni heti takaisin ruutuun kun huomasi, että täällä ei haise samalta eikä täällä kyllä sitten ruokaakaan ole. Nyt täytyy panostaa tuohon alkuun, en haluaisi että se venkuroisi liikaa sylissäni ja vinkuisi. Haluaisin, että saisin sen rauhalliseksi enne ruutuun menemistä. Se kun heti suuttuu jos ei saa heti ruokaa jos haistaa sen :) Ja suuttumus ilmenee siis äänellä. Uskon kyllä, että nopeasti saan sen rauhalliseksi. Huomenna heti pidän sen niin kauan sylissä, että rauhoittuu täysin. Vaikkakin se on silti ruudussa ollut täysin rauhallinen, häntä roikkunut alhaalla ja syönyt hyvin. Ehkä nää on vaan tälläisiä mun omia turhia mietteitä ja stressaan kaikesta liikaa :)

Illalla meidän lähi tottiskentällä järjestettiin möllitoko ja möllibh. Lähdettiin Simon kanssa katsomaan kun ilmakin oli niin upea. Aurinko paistoi ja oli lämmin. Aluksi Simo ihmetteli vähän, kun koirat haukkuivat ja miljoona ihmistä tuli heti kattomaan naperoa. Se oli juuri herännyt ja vähän pää sekaisin :) Kentän laidalla oli Simoa vähän vanhempi sekarotuinen pieni koira, jonka kanssa oli kiva leikkiä. Pikkukoira meni makaamaan painin yhteydessä ja Simo meni reteesti sen päälle seísomaan ja oli kuin mikäkin maailman voittaja. Siinä se ego taas kasvoi :) Simo oli kentällä villi kuin mikä. Hienosti se silti keskittyi minuun kun vähän koitin onko ihan toivotonta :) Rupesin itse jo väsymään Simon protestointiin ja energiaan, mitä se piti maassa ja sylissä, joten laitoin sen autoon yksinään ensimmäistä kertaan. Mulla on autossa häkki, joka on jaettu kahtia. Ali toisella puolella ja Simo toisella. Heitin häkkiin loput sen ruuasta ja annoin sen syödä ne samalla kun laitoin luukun kiinni. Tässä vaiheessa tarkoitus ei ollut jättää sitä niin, että laittaisin luukun kiinni ja poistuisin, mutta mietein että kyllä se sinne sitten rauhoittuu. Joten ei muuta kuin luukku kiinni. En tiedä kiljuiko se siellä minkä verran, mutta n. vartin päästä avasin luukun ja siellä se nukkui niinkuin isojen poikien kuuluukin :) Otti siis sielläkin rennosti. Hyvä!

Kotiin tullessa ajattelin samalla totuttaa sitä vähän häkissä oloon. Pistin sen rustoluun kanssa häkkiin. Ei se sitä kauan närinyt (kun ei saa siitä mitään irti) ja alkoi sen jälkeen huutamaan. Huusi noin 30 sekunttia, sitten hiljeni ja meni istumaan, kehuin ja menin päästämään pois.

Mukavaa, miten nopeast tuo rauhoittuu. Vaikka se protestoi aika voimakkaasti äänellä asioista (jos ei tykkää jostain) niin silti se myös rauhoittuu ´nopeasti. Kertoisi siis siitä, että sillä on kaikki muumit laaksossa :) Toivotaan että näin on! :)