keskiviikko, 22. helmikuu 2012

22.02.2012 Höpinää

Varasin Alille 7.3 lonkkakuvaukseen ajan Ventelälle. Katsotaan, josko se C sieltä saisi pois.

Minulla on kauhea treeni-into Alin suhteen! Viime vuosi meni vähän laiskasti treenaten, mutta nyt ollaan iskussa! :) Ajatuksena on, että jos jopa nomeen uskaltaisimme mennä. Avoin luokka olisi korkattavana. Me ollaan kyllä aika vaiheessa tämän suhteen, ohjaukset ovat päälaellaan eikä olla parityöskentelyä harjoiteltu. Mutta jos vaan treenataan, uskon että nämäkin tulee edes johonkin kuntoon. Työinto tolla on kuitenkin niin kova, että esimerkiksi hakuruudun luulen selvittävän ilman mitään kovia treenejäkin. Ohjaus on se isoin kompastuskivi. Mutta katsotaan, ainakin aletaan treenailla ja kokeesen mennään jos siltä tuntuu :) 

Raakaruokintaan siirtyessä, Ali lihoi. Nyt ollaankin keskitytty siihen, että saadaan vyötärö taas näkyviin. Alkaa pikku hiljaa olemaan taas hyvässä kunnossa ja tuo lumimäärä on ollut hyvää lihastreeniä :)

Simo kasvaa ja muuttuu pikku hiljaa kurittomammaksi ;) Ei vaan, kiltti se on edelleen, mutta selkeästi on huomattavissa pientä jääräpäisyyttä. Mulla vähän katosi treeni-into sen kanssa tuon vinon lantion takia. Tiedän, että se ei välttämättä sitä vaivaa mitenkään, mutta jotenkin fiilikset meni. Ehkä ne tästä taas kohta nousevat kun kevätkin lähestyy :) 

Eipä kummempia, 26.2 olisi ekat kimppa nometreenit. Voi olla jäätävää treenata heti ryhmässä, tuo voi olla melko kierroksilla, mutta katsotaan :)

sunnuntai, 19. helmikuu 2012

15.2. Rotan tappaja Ali

Niin, tuo kiltti noutaja, tappoi sekunnin sadasosassa ruskean rotan!! Rotta lähti yllättäin auton alta juoksemaan suoraan meitä kohti. Säikähdin, irroitin hihnasta ja juoksin kiljuen karkuun. Tämä sai Alin reagoimaan yllättävällä tavalla. Yhtään epäröimättä se nappasi tiukan otteen rotasta, tapporavisti ja tappoi sen siihen. Tämä tapahtui tosi nopeasti. Rotta vinkui ja jo saman tien se oli kuollut. Oli yllättävää nähdä, miten taitavasti Ali sen hoiteli. Aivan kuin se olisi ajtellut olevan kyse elämästä ja kuolemasta :) 

Tässä vielä kuva kiusankappaleesta joka mut säikäytti:

Simon tuomiosta huolimatta, mulla on kova treeni into! Lähinnä kylläkin Alin kanssa. Olen nyt vähän treenaillut sitä ja tarkoitus onkin tänä vuonna tehdä sille tuloksia, ainakin JK2 ja JK3 olisi myös kiva. Tottis sillä on nyt jo siinä pisteessä, että olen siihen tyytyväinen. Eli ei muuta kuin jälkikelejä odotellessa :) Varaan myös lähipäivinä Alille ajan Ventelälle. Kuvautan siltä ainakin lonkat uudestaan. Ihan mielenkiinnosta vaan :)

sunnuntai, 19. helmikuu 2012

10.2. 2012 Simo Ventelällä

Välikuvauksen aika. Huonoja uutisia :(

Simolla on sakemanneille tyypillinen vika, vino lantio, joka johtuu nikamien epäsymmetrisyydestä ja luutumis häiriöistä. Karin mukaan "suojelussa saattaisi oireilla, mutta pitäisi kestää kansallisia lajeja". Näillä siis mennään...katsotaan pysyykö oireettomana. Mitään lääkkeitä sille en ala syöttelemään, vaan saa elellä täysillä niin kauan kuin pysyy kunnossa. Voihan olla, että ei oireita tule. Virallisissa kuvissa näkee jo paljon, mihin suuntaan on mennyt vai onko pysynyt samana.

Lonkat olivat A tai B, kyynäret 0/0, selkä, olat ja polvet terveet.

Elämä on tämmöistä....

keskiviikko, 8. helmikuu 2012

08.02.2012 Kuvapläjäys

Ihana keli kuvailla <3

tiistai, 31. tammikuu 2012

31.01.2012 Uusi vuosi ja uudet kujeet :)

Aikaa kulunut edellisestä kirjoituksesta tovi. No mutta eipä mitään erikoista ole kyllä tapahtunutkaan. Simosta on kasvanut jo koiran kokoinen (ja kyllä, se on vielä hengissä...), tällä hetkellä jotain 22-23kg ja säkä rupeaa olemaan jotain 57cm. Sellanen rimpula se on. Luonne sillä on kultaa <3 Haaveissa olen omistanut sakemannin, jonka luonne on kiltti, vietikäs, hyvä hermorakenne, iloinen, nöyrä, kova, vähän dominoiva. Haaveesta on tullut totta. Simo on juuri sellainn josta olen osannut unelmoida. Ei pelkästään sen komea ulkonäkö, vaan koko sen olemus. Sen rauhallisuus matkustaessa autolla, kyläilessä tai kun kävellään kaksistaan keskustassa. Miten mukavaa onkaan ottaa koira kylään mukaan, kun se osaa niin hienosti käyttäytyä. Aina olen panostanut koirassa näihin samoihin asioihin ja Simo on nyt sitten kolmas koira, jota ei tarvitse hävetä. Eli kolmas oma koirani. Olen onnistunut siis tämänkin kanssa.

Simo on ollut pari kertaa pidemmällä autoreissulla mukana. Molemmat kerrat poika on nukkunut koko matkan. Se ei vingu, hauku tai ääntele mitenkään vaikka menemme minne. Rakastaa autoilua ja pitää sitä luonnollisena asiana. Tärkeintä kuitenkin on, että se on oppinut rennon matkustamisen. Ei ole tärkeämpää kuin matkustamisen jalo taito :)

Päivääkään Simo ei ole ontunut, ei rapsutellut, eikä mitään muutakaan terveyteen liittyvää. Joka päivä kuitenkin käy mielessä, miten kova paikka olisi tuosta luopua. Ahdistus iskee päälle, jos sitä mietin. Lauantaina kuulin suru-uutisen, Simon sisko Herkku (Basilika) lähti liian aikaisin koirien taivaaseen luusto ongelmien takia. Suru tuli puseroon, jo pelkästään Herkun omistajan tähden. Voin vain kuvitella heidän tuskaansa. Lepää rauhassa pieni Herkku <3

Hampaat on kaikki oikeastaan vaihtuneet. Kulmureista on jäljellä enää 3 kpl. Lähipäivinä ajattelin leikittää sitä ajatuksen kanssa. En ole hampaiden vaihtumisen aikaan leikkinyt ollenkaan. Nyt tuntuu, että suu rupeaa olemaan siinä kunnossa että ei enää vaivaa.

Tottista ollaan tehty säännöllisen epäsäännöllisesti. Tässä viimeisin video:

 

http://www.youtube.com/watch?v=auT_gzRW6s0

Täytyisi saada enemmän videoitua treenejä ja avustaja olisi kätevä. Videolta huomaa, että Simo on sivulla ollessaan hieman liian edessä. Ei paljon, mutta en halua että se on yhtään. Alan pikku hiljaa vähän vaikeuttamaan treeniä. Jotenkin sitä aina junnaa samassa paikassa, tarvisi olla joku joka sanoo, että vaikeuta vähän jne. Toisaalta, tuo on vielä ihan kakara.
 

Kertaakaan tuo ei ole tuhonnut kotona mitään. Toivottavasti ei koskaan myöskään tuhoa.

4kk

5kk ja jalkaa piisaa....

MUN POJAT <3