Meidän lauma on pienentynyt. Jouduin tekemään 22.09. tiistaina erittäin raskaan päätöksen. Tara siirtyi ajasta ikuisuuteen 4½ vuotta vanhana, sinne missä kipuja ei enää ole.

Taralla on aina ollut jotain ongelmia, milloin korvatulehdus ja milloin mitäkin. Tänä vuonna se ei kylläkään joutunut kertaakaan käymään eläinlääkärissä. Eläinlääkäriä ei enää tarvittu kuin antamaan se viimeinen pistos. Kahdessa viikossa sen kunto romahti täysin. Heinäkuussahan olimme vielä tokokisoissakin, eikä silloin vielä ollut mitään, ainakaan mitään näkyvää.

Kun koira on siinä pisteessä, että se ei halua olla enää ulkona, se on varuillaan kun jotain tapahtuu ja on epävarma kun näkee ihmisiä. Se kertoo paljon siitä, miten kipeä se oli. Eläinlääkäri sanoi, että autoimmuunisairaus tekee tuollaista mitä sille tuli. Se ei pissannut enää kuin noin kaksi kertaa päivässä ja sekin vain kun pakotin sen pissaamaan. Munuaisissa luultavasti vikaa. Se ontui, iho oli monessa kohtaa tosi huono, rikki ja rupinen, nivelet olivat tulehtuneet, ranteesta luu ohentunut jne....Tara nukahti hyvin ja pääsi kivuistaan.

Nyt täällä on enää Eemeli ja Ali. Tuntuu niin oudolta ja hiljaiselta. Tara oli iso persoona, se ei halunnut kenellekkään mitään pahaa ikinä, se oli erittäin kiltti koira. Kaikista sen tempauksistaan huolimatta, se oli upea koira! Tara opetti mulle todella paljon koirien käyttäymisestä ja koirien ajatusmaailmasta. Taran kanssa muutettiin ensimmäiseen omaan asuntoomme, sen kanssa aloitin pyörimisen koirapiireissä, sen kanssa menin elämäni ensimmäiseen tokokisaan. Se rakasti pitkiä pyörälenkkejä. Ikävä ei tule koskaan loppumaan, mutta nyt tiedän että Taralla on hyvä olla eikä sen tarvitse enää koskaan syödä yhtään lääkkeitä. Nyt sen on hyvä olla. Lepää rauhassa rakas koirani Tara <3