Lähdin molempien koirien kanssa heti aamutuimaan kohti ruosniemen metsää. Annoin niiden painella suoraa autosta vapaana ja tehdä aamutarpeensa rauhassa. Sitten käveltiin vähän syvemmälle metsään. Otin koirat kiinni ja sidoin ne puuhun. Ali taisi jo aavistaa mistä on kyse kun innostui niin kovasti. Huomasi varmaan repusta että nyt leikitään damien kanssa :) Maasto oli aika vaativaa. Todella tiheää, mäkistä ja paljon kaikkia risuja. Ei yhtään helppo. Vein dameja jonkin matkan päähän ja laitoin niitä vähän sellaisiin hankaliin paikkoihin, voihan se riistakin ammuttaessa tippua vaikka mihin koloon :) Tein ensimmäistä kertaa näin vaativan harjoituksen. Damit oli aika kaukana, niin ettei mulla ollut hajuakaan missä kohtii se koira menee kun ei kerran näkynyt yhtään. Otin Alin irti ja pyysin sen sivulle. Se odotti silmät kiilluen käskyä. Sitten annoin luvan lähteä haravoimaan aluetta. Risuja vaan katkeili kun se mennä viipotti täysillä. Kyllä tollanen kevyt rakenteinen koira vaan pääsee lujaa noinkin vaikeassa maastossa. Siinä olisi heikommat jäänyt kyllä jälkeen aika äkkiä :) Ei mennyt kauaa kun se jo juoksi ensimmäinen dami suussa. Kehuin hetken ja otin damin suusta ja lähetin uudestaan. Se ampaisi taas kovaa vauhtia hakemaan ja toi taas muutaman sekunnin kuluttua mulle damin. Kehuin ja lähetin uudestaan. Sen työskentely muuttui koko ajan vaan tehokkaammaksi ja nopeammaksi. Se toi kolmannenkin yhtä onnellisena ja nopeasti kuin kaksi ensimmäistä. Kehuin hirveästi hyvästä työskentelystä ja laitoin sen taas puuhun kiinni. Nyt vein dameja vähän sivumalle kuin äsken ja maastokin oli vähän hankalempaa. Yhtä hyvin meni tämäkin. Nopeasti se keräsi kaikki damit eikä mun tarvinnut kehoittaa sille mistään mitään. Se työskenteli kuin oikea työkoira <3 Kieli pitkänä se läähätti vieressäni treenin päätteeksi ja ilme oli niin onnellinen. Se oli taas saanut toteuttaa itseään kunnolla. Päästin Tarankin vapaaksi ja jatkoin siitä suoraan lenkille. Oli hieno aurinkoinen aamu ja linnut lauleskeli. Miten ihanaa olikaan kävellä metsässä kaikessa hiljaisuudessa ja katsella kun koirat melttosivat tyytyväisinä :) Loppulenkistä Ali meni uimaan. En kerinnyt sille sanoa mitään kun se jo polskutteli sellaisessa pienessä lätäkössä. No, mitä siihen nyt enää sanoisi kun toinen jo siellä uiskentelee :) Yhtäkkiä kun oltiin palaamassa jo autolle päin, Ali lähti kauheaan juoksuun sinne päin missä oltiin treenailtu. Ajattelin että minkä elukan se mahtoi nähdä kun niin kiirus pojalle tuli. Kutsuin sitä, ei tullut. Jatkoin kävelemistä sinne suuntaan ja odottelin. Pian se juoksi luokseni jokin mötti suussa. Olin ihan varma, että sillä oli joku jäniksen poikanen tai muu suussa. Kehuin kuitenkin heti kun toi mulle näytille, sitten huomasin että nehän oli mun hanskat! Ne oli tippunu kun kävelin siellä tiheikössä viskomassa dameja. Miten mahtava poika! Hienosti haki hanskat jotka olivat tippuneet. Kyllä tuli kehuttua sitä paljon, yllätyin niin että se löysi ne. Oli kai saanut vainun ja lähtenyt tarkistamaan mikä on tuo mammalta haiseva juttu keskellä metsää :) Hieno tietää, että nokka ihan oikeasti toimii ;) Kerrassaan upeaa oli tähän asti. Kunnes mentiin autolle. Auto ei liikkunut mihinkään! Eturenkaat vaan suti tyhjää ja auto upposi mutaan syvemmälle. Koitin pakittaa ja taas ajaa eteenpäin, ei mihinkään! Vartin siinä itsekseni kokeilin ja mietein miten pääsisin, kunnes soitin veljelle joka tuli sitten lopulta hinaamaan meidät sieltä pois :) En enää ikinä aja mutaiselle paikalle! Tuli siinä apua odotellessa napattua jotain olemattomia kuviakin, onneksi oli kamera mukana. Olisi muuten pimahtanut pää pahemman kerran :)

Taran jalanjälki