Lähdettiin kuudelta aamusti ajamaan kohti seinäjokea. Halusimme lähteä sen verran ajoissa, että ei ainakaan tule kiire. Olimmekin hyvissä ajoin perillä ja kerkesin rauhassa antaa tiedot Alista sinne ym.

Matka sinne oli mulle ihan tuskaa. Jännitti niin hirveästi!!!! Mitä jos siellä on jotain tosi pahaa, mitä jos Ali ei toivu, mitä jos mitä jos....ihan hirveää. Jännitti ja pelotti niin paljon, että en muista koska olisi ollut samanlainen olo.

Ortopedi taivutteli, tunnusteli, väänsi, tutki. Totesi sitten, että ei täällä kyllä mitään leikattavaa ole ja ristisidekin on täysin kunnossa! Mulle tuli varmaan vähän hölmistynyt olo tässä...katsoin lääkäriä ja sanoin täh...lääkäri sitten että no ei, että ei täällä kyllä ole mitään mihin veistä pitäisi käyttää..edelleen lääkäri väänsi ja käänsi. Paineli selkää, nosti takapään ilmaan, venytti, tutki. Ojensi molemmat takajalat suoriksi taakse. Oikean jalan kohdalla (eli se kipeä) Ali vingahti ja säpsähti. Lääkäri sanoi, että ei ole edes polven kohdilla tuo kipu, vaan hänen mielestään tuli lähempää lonkkaa. Mulle tuli heti kauhukuvat siitä, miten siellä on lonkkaan tullut rikkoa ja luusto on aika kehnossa kunnossa. Jarmo totesi, että antaa Alille rauhoittavaa ja kuvaa sen. Sanoi tässä vaiheessa, että siellä voi olla jotain pientä kulumaa, joka välillä sieltä tuntuu ja aiheuttaa koiralle kipua. Mun silmissä se rauhoittava oli yhtäkuin viimeinen piikki, olin varma että löytyy jotain vakavaa.

En muista, koska vartti olisi tuntunut niin pitkältä ajalta. Minuutit kuluivat todella hitaasti, sydän pamppaili, hengitys oli sekamelskaa, suu kuivui, sydän hakkasi. Ihan järkyttävää odottaa tietoa. Vihdoin ja viimein ovi aukesi ja pääsimme kuulemaan tuomion. "noniin, tässä olisi nyt vähän kuvia Alista...." sydän hakkasi ja hakkasi, kamala tunne. "ensiksi tämä selkä. Kaikki välit, nikamat ym. on erittäin siistit eikä ole mitään kuluman merkkejä"...ajattelin että vähät mää niistä hyvistä asioista tässä vaiheessa, pudota se pommi nyt vaan niskaan ja sano että sökö se on. "lannerankakin on siisti". Kohta kerrallaan Jarmo kertoi, miten kaunis ja hyvä luusto Alilla on. Lonkatkin (jotka on alle kaksi vuotiaana kuvattu C/B) oli oikein kauniit ja tiiviit, sanoi että ehdottomasti A:n lonkat. Missään ei ollut mitään vikaa. Varpaatkin ehjät ja siistit. Otti siitä myös nivelnestenäytteen ja sekin oli puhdas. Totesi siis, että kun ei ole luustossa, eikä nivelissä ja kaikki näyttää hyvältä, ainoaksi vaihtoehdoksi jää lihasperäinen. Kyllä tässä vaiheessa oli onnen kyyneleet lähellä!!! TERVE KOIRA!!!EI LEIKKAUSTA, EI LUUSTOSSA VIKAA, AINOASTAAN LIHAKSET JUMISSA!!! Eli niinkuin alussa epäiltiin. Lihasperäistä.....voi tätä onnea!!!!!! En muista koska olisin ollut näin iloinen ja helpottunut!!!!!!!!!!! Mulla on terve koira, luustokin niin priimaa, että Jarmo sanoi, että jos olisi jotain rikko ongelmaa tällä koiralla, se näkyisi kyllä tässä vaiheessa kun koira on neljä. Vitsit tätä iloa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Alilla on niin ihana hierojatäti, että saimme järjestettyä ensimmäisen hieronta ajan jo nyt torstaille! Upeaa!!!! Lääkäri sanoi, että noita lihaksia voi ihan kunnolla "runnoa" ja täytyykin, että ne lähtee aukenemaan. ISO SUPER KIITOS MINNA LAMMISELLE, ETTÄ ALI PÄÄSEE NÄIN PIAN HIEROTTAVAKSI!!! Upeaa, miten ihmiset ovat eläneet tässä jutussa mukana ja ovat olleet mun tukena. Kyllä koiraihmisissä on sitä lämpöäkin, vaikka välillä tuntuu että aina vaan soditaan ja kadehditaan kaikki, täytyisi aina pitää yhtä ja toivoa kaikille vain hyvää ja koirille pitkää ikää! Näin itse ainakin pyrin tekemään. Kyllä tässä tuli tämän viikon aikana mietittyä jos minkämoista. Olisi aivan hirveää, jo pelkästään se että koira ei olisi enää samanlainen liikkumisensa puolesta mitä ennen, saati sitten, että joutuisi rakkaastaan luopumaan. Huhhuh....kyllä on ollut tunteikas viikko! Nyt voin onneksi huokaista helpotuksesta ja voin taas hymyillä :) On tuo pieni kultapoika vaan niin rakas ja tärkeä mulle, että en tiedä mitä tekisinkään ilman sitä <3