Tänään olikin jännä päivä. klo. 13 oli nimittäin se Taran leikkaus. Jännitti kyllä hirmuisesti. Lähdin hyvissä ajoin ennen yhtä ton kanssa kävelemään. Tein pienen lenkin ennen kuin leikkaus alkoi. Lääkärissä sitten se sai hyvin pian esilääkityksen, jolloin se siis rauhoitettiin. Viimisillä voimillaan se yritti taistella rauhoitusta vastaan. Lopulta se sitten piti päätään maassa ja oli taju kankaalla. Lääkäri sanoi minulle, että nyt voin lähteä pois. Kuitenkin sitten kun tein lähtöä, Tara sai jostain vielä voimaa ja se nousi seisomaan ja vinkumaan perääni taju ihan kankaalla. Kieli vaan roikkui suusta ryppyisenä kun raukka huusi että älä äiti jätä mua tänne.. :) Lähdin kuitenkin vaan ja Tarakin meni sitten heti uusiksi makaamaan.

Kotiin kun tulin niin päätin mennä treenaamaan Alia. Otin ensimmäistä kertaa paikalla makuuta pidemmän aikaa. Varmaan yhteensä noin minuutin makuutin. Kävin kyllä palkkaamassa aina välillä. Sattui sopivasti tulla häiriökoirakin paikalla makuun aikana. Ei Ali välittänyt siitä mitään. Se vaan makasi nätisti. Menin sitten sen palkkaamaan ja vapautin. Tämä ohikulkija oikeen pysähtyi ja kysyi, että mitä minä opetan sille. Sanoin vaan että kuhan reenailen :) Niiden se mopsi siinä vähän haukkuikin, mutta Ali vaan odotti tarkkaavaisena että mitä seuraavaksi tehdään. Hyvät hermot pojalla! Seuraamista otin tietysti taas vähän. Otin pelkkää suoraa pätkää ja palkkasin aina kun oli täydellistä :) Täydellistä ja täydellistä ;) Hyvin kuitenkin meni taas jätkän kanssa.

Kotona sitten jännittelin että miten Taran leikkaus on mennyt. Olimme sopineet, että menen klo 16.00 hakemaan sen ja jos jotain tulee niin mulle soitetaan ennen sitä ja että haen sen sitten pois. Vähän jälkeen 15.00 puhelin sitten soi. Jännitti kyllä vastata ja kuulla koskiko asia vaan sitä, että Taran voi tulla jo hakemaan. Niin se onneksi oli. Sanoi, että Taran on nyt jo niin pirteä että voinko tulla hakemaan. Vinkui kuulemma aika paljon. Lähdin sitten hakemaan iloisena kun kaikki oli mennyt niinkuin pitikin.

Sekaisin tuo on. Ihmekäs silti tuo kun kauheat lääkitykset saanut. Aika paljon se on vinkunut ja ollut vähän levoton. Nyt se kuitenkin nukkuu jaloissani ihan rauhallisena. Kaulurin kanssa on hankala kulkea. Aina on seinä väärässä paikassa ja kuuluu vaan "töks...töks.." kun Tara kulkee :) Ali taasen varoo kun Tara tulee, jännittävä kapistus tuo kauluri :) Nyt odotellaan ja katsotaan että kaikki menee hyvin. Sain onneksi eläinlääkärin kännykän numeron jos jotain nyt illalla tai yöllä tulee.