Noin viikon ajan on pentu ollut talossa ja mää oon aivan loppu :D No en ihan loppu, mutta ei sitä muistanutkaan miten rankkaa pennun omistaminen on. Ei pelkästään sisäsiistiksi opettaminen, vaan kaikki arkeen liittyvä.

Nyt on pikkusen luonnekin tullut jo vähän esille. Vaikuttaa erittäin lupaavalta koiralta. Taistelee erinomaisesti, ei ole pehmeä, vielä ainakin on ollut ohjattavissa, jäljellä käyttää erinomasiesti nokkaansa, rohkea sekä omanarvon tunteva pieni pentu. Ollaan harjoiteltu viikon aikana lähinnä normaalia elämää mm. ääntä käyttämällä (kiljumisella) ruokakuppi ei tule alas, kiljumisella ei myöskään pääse sylistä pois. Hemmetin sitkeä tuo on. Ruuan suhteen on jo hiljaa ja odottaa nätisti, mutta jos se päättää että sylissä on peestä, siinä todellakin sen mielestä on peestä. Muutenkin Simo vaikuttaa jonkin verran dominoivalta. Pyrkii vaatimaan asioita ja haluaisi että asiat sujuisivat niinkuin se haluaa. En kuitenkaan koe, että siitä koituisi meille ongelmaa. Se on ainoastaan hyvä juttu, että on vähän jääräpää :) Simo osaa olla jo hienosti yksin kotona sekä autoa se rakastaa yli kaiken! Hienoa kun voi hyvissä mielin jättää sen takahutlariin, kun toinen vaan nukkuu siellä. Yllättävän nopeasti se oppi sinne rauhoittumaan. Tuollaisista asioista kyllä huomaa, että siellä pienessä päässä ei ole pelkkiä puruja, tai ainakin ne purut ovat tiiviisti pakattu :) Energiaa piisaa jo nyt melkoisesti, varsinkin kun tulen töistä kotiin. Tätä sai todistaa mm. Alin hieroja, jonne jouduin ottaa penikan mukaan. 9 tuntia kotona keskenään saa aikaan sen, että se energia purkautuu kerralla ja lujaa :) Mitähän hierojakin mietti, tuollainen hullu susikoira joka juoksee päin seiniä :)

Tottiksessa ei olla panostettu juuri mihinkään. Vähän olen katsekontaktia harjoitellut. Muuten ollaankin keskitytty arkeen; Ihmisten/koirien/autojen/pyörien/lintujen/minkään työ ei mennä ja kaikki ovat mitään sanomattomia juttuja. On ollut kyllä helppo tätä opettaa, sillä tuo ei ole koskaan välittänyt ulkona olevista asioista. Veljeni puputkin saavat olla rauhassa, johtuu varmaan siitä että kerroin Simolle jo, että äitini gerbiileitä ei himoita joten kai se on sama noiden pupujenkin suhteen.

Tänään tein ensimmäisen kunnon jäljen. Kun hain Simon autosta, sen nokka jo kävi (kannoin sen sylissä edelleen...) ja se tiesi että nyt mennään haistelemaan. Hitto miten nopeasti nuo oppivat!! Jäljen alussa se pyörähti ja luuli olevansa ruudussa. Käänsin pennun oikeeseen suuntaan ja avitin kädellä askeleita. Ehkä n. 3 askelta näytin ja sen jälkeen huomasin, että perkule, sehän osaa jo hakea askeleen, joten en sotkenut sitä enää omalla kädelläni. Huolehdin vaan siitä, että se syö joka ruuan (joka askeleella oli edessä ja takana ruokaa) eikä mene askelten yli. Aluksi mietein, että mitä hittoa oon mennyt tekemään kun nyt jo oli pakko tulla normi jäljelle, mutta sitten näin jälkiviisaana, sehän meni hemmetin hyvin!!!!! Siinä oli viettiä niin paljon, että vietin puutteesta ei ainakaan ole pelkoa. Mullat vaan lenteli kun se ahmi ruokaa askeleilta. Häntä roikkui alhaalla ja koko pentu oli ihan mutkalla kun meni niin voimakkaasti. Pää ei noussut kertaakaan. Jälki ei ollut kuin ehkä 8-10 metriä pitkä. Vähän olisi voinut pituutta olla lisää, vaikka toisaalta tuo oli juuri sen mittainen, että se pääse jyvälle asiasta.

Nyt olisi tarkoitus opettaa se olemaan hihnassa. Se kun tykkäisi aina vaan repiä hihnaa ja mistään ei silloin tule mitään :) En ole tähän vielä puuttunut, suurimmaksi osaksi tuo on ollut koko ajan irti. Alussa tulee luultavasti olemaan vähän hankalaa olla paikallaan. Luulen, että tulee pikkaisen ääniprotestia, jos mitään ei tapahdu. Hetken päästä rupean ottamaan sitä treenien vétoon mukaan, siellä viimeistään oppii maltillisesti olemaan paikallaan. Vielä en viitsi ottaa (3 ryhmää yhtenä iltana...) niin pitkäksi aikaa, ei se millään jaksaisi olla. Aluksi menen sen kanssa "vapaa-ajallani" toisten vetämille tunneille, jolloin pystyn keskittymään ainoastaan Simoon.

Tänään sen ollessa tasan 8 viikkoa, puntari näytti 6,7kg eli painoa on tullut viikossa lisää 1,3kg.

Toinen korva ensimmäistä kertaa pystyssä :) Nyt tällä hetkellä toinen on kokonaan ja toisesta roikkuu enää ainoastaan korvan pää.

Kuuluu jo selvästi porukkaan olemalla kehari :)

Joku näätä?

Yötä vasten rauhoitutaan ja pojat menevät yhdessä häkkiin nukkumaan <3 Voiko olla mitään suloisempaa :)