Meidän ei alunperin pitänyt tänä vuonna BH-koetta edes suunnitella, mutta huomasin kuitenkin, että tampereella oli tulossa sellainen joten ajattelin kysyä josko siellä olisi vielä tilaa (olin varma että on täynnä, koska kokeeseen oli enää aikaa 2 viikkoa). Täynnähän se oli. Onneksi :) Oltiin kuitenkin toisena koirakkona varasijalla ja odottelin soittoa mahdutaanko vai ei. Alku viikolla (olisiko ollut tiistai) sain puhelun, että kokeessa olisi nyt meille paikka jos vaan ollaan vielä tulossa. Menin ihan paniikkiin, ei nimittäin oltu harjoiteltu esim. liikkeestä istumista, henkilöryhmää eikä paikalla makuuta selin päin. Kiva kiva. Enkä osannut edes sitä kaaviota. Lupasin kuitenkin että tulemme. Lähdin kokeilemaan kepillä jäätä. Kaikille jotka tiesivät että olen tonne menossa, sanoin että ei se läpi mene koska on niin paljon mitä ei olla harjoiteltu sekä seuraamiskaavio on niin pitkä ja Ali tuskin sitä jaksaa seurata.

Lähdettiin Alin kanssa kaksistaan  06.30 ajelemaan kohti tamperetta. Oli pilkko pimeää ja ihanasti tampereen tiellä oli vain noin puolet matkasta valot. Oli oikein mukava pilkko pimeässä ajella aamusti aikaisin, lämpimässä autossa unisena. Höpötelin Alille ja lauleskelin hirvistä. Pelotti koko matkan että jos hirvi hyppää eteeni, en kerkeä edes tajuamaan sitä. Pimeys oli niin valtava :) Onneksi kuitenkin säästyttiin treffeiltä hirven osalta. Löysin hyvin perille (ihme kyllä). Paikalla oli jo joitakin koirakoita ja tunnelma oli aika jännittävä, aluksi. Kunnes tuomari esitteli itsensä ja jutteli niitä näitä, jännitys kaikkosi melko lailla. Arpa toi minulle ja Alille numeron 4. Hyvä tuuri tänään. Kerkesi yhden parivaljakon katsomaan ennen omaa suoritusta. Ali venasi autossa, se tiesi taas että ollaan kisoissa. Olimme ensimmäisinä paikalla makuu vuorossa. Toisaalta ihan hyvä, Ali on aina paikalla olon jälkeen todella skarppina ja intoa täynnä. Paikalla olon alussa se oli heti siinä vaiheessa kun poistuin sen luota, haistellut maata. Pysyi kuitenkin paikallaan. Loppuajan se makasi nätisti siellä. Tottis ei ollut ihan sitä mitä Alilla yleensä on. Koko ajan se kuitenkin jaksoi tehdä, vaikka muutaman lisä käskyn seuraamisessa jouduinkin antamaan. Henkilöryhmää mietein aika paljon. Se kun rakastaa kaikkia ihmisiä ja se voisi tuottaa sille vaikeuksia. Se kuitenkin seurasi nätisti henkilöiden vierestä. Vapaana seuraaminen oli huomattavasti parempaa, joissakin kohdissa se rupesi tuomarin mukaan olemaan jopa ihan erinomaista. Istuminen meni käteen. Se meni makaamaan, niinkuin arvelinkin. Ja minä vielä sekosin itse tässä vaiheessa niin, että kun Ali oli mennyt makaamaan, en enää muistanut että kyseessä olikin istuminen, joten kutsuin Alin luokse. Tuomari rupesi nauramaan, että tämä oli istuminen. Minä tietysti nauroin että voiko olla joku näin tyhmä?!?! No, ei siinä vielä mitään...tuomari sanoi että otetaan nyt sitten uusiksi tuo liike. No minä otin uuden istumisen. En muista jäikö Ali tässä istumaan, vai mitä tapahtui. TAAS VÄÄRIN!! Meidän piti ottaa nyt se maahanmeno ja luoksetulo, eikä uutta istumista. Yleisöllä oli hauskaa kun sähläsin. Kaikesta huolimatta onnistuin lopulta suorittamaan oikean liikkeen ja saatiin A-osuus hyväksytyksi. Tämä oli jo voitto, sillä tiesin ettei B-osuudella voi tulla mitään ongelmia. Tuomai sanoi, että Ali on potentiaalinen ja erittäin (mikä se sana olikaan....kuitenkin vastaa sanaa koulutettu). Sanoi, että koira on erittäin iloinen koko ajan tehdessään ja välillä innostuu jopa vähän liikaakin. Suorittaa liikkeet nopeasti ja rakastaa tekemistä. Niinhän se rakastaakin :) Kaupunki osuus meni ongelmitta. Alista nyt siis tuli 19kk ikäisenä BH TK1 Goldgingers Boogie Woogie. Oon niin ylpeä tosta elukasta :)

Kiitos kaikille kisaseuralaisille! Oli mukavaa yhdessä jännittää ja kannustaa toisia! Toivottavasti joskus vielä jossakin nähdään! :) Ehkä joskus ollaan samassa nomekokeessa ;)