Töiden jälkeen lähdin Simon kanssa jäljelle. Tein noin 20 metrin suoran pätkän, ruokaa kantapäässä sekä varpaissa. Taas pentu tiesi jo heti minne ollaan menossa ja mitä tekemään. Nokka kävi tiuhaan tahtiin :) Laitoin sen aloitukseen ja se söi, toisin sanoen hotki aloituksessa olevat ruuat ja jatkoi heti oma-aloitteisesti askeleelle. Pidin remmin jo normaalisti jalkojen alta eikä tuota se haitannut yhtään. Päin vastoin. Treeni meni erittäin hyvin, koska itsekin pystyin paremmin ohjaamaan tuosta normaaliasennosta :) Oli kyllä hienoa, kun pieni pentu jäljestää tarkasti askel askeleelta ja itse kävelin perässä. Ohjasin kyllä remmillä joka askeleen, eli pienen pieni nyppäsy aina juuri kun on askeleella, näin sain heti varmistettua sen että jäljellä ei kiirehditä liikaa. Olin ihan sanaton kun päästiin jäljen loppuun. Tuo on kyllä synnynnäinen jäljestäjä!!!! Ja niin ohjattava!!!! Ohjattava, mutta ei todellakaan pehmeä! Eli täydellinen :) Kestää hyvin palautteet (no eipä vielä ole mitään ihmeellistä tullut, mutta vaikka nyt ihan normaali mun käsien syöminen jne.). Uskoo suht helposti eikä ota siitä itteensä :)

Jäljen jälkeen harjoiteltiin ekaa kertaa vähän remmissä kävelemistä. Se kun on tähän asti ollut sitä, että Simo roikkuu hihnassa ja riehuu. Nyt oltiin muutenkin ensimmäisellä "lenkillä" kahdestaan, eli käytiin r-kioskin pihassa, katseltiin autoja (ei se välittänyt mistään liikenteestä mitään) jne. Asun ihan eläinlääkäriaseman vieressä ja päätin poiketa moikkaamassa siellä tuttuja. Simo meni sinne sisällä mun edellä, häntä kaarella korvat pystyssä. Ei arastellut yhtään vaan meni heti moikkaamaan tätejä :) Vaa-allakin käytiin, ihan itse käveli siihen (pyrin aina siihen, että pentu menee joka paikkaan omilla jaloilla). En muista mitä vaaka näytti, se kun oli sellainen muodollisuus ja vaan harjoiteltiin :) Tädit kehuivat Simoa ja sanoivat, että on kyllä rohkea pentu. Niinhän se onkin :)

Kotiin tullessa ensimmäistä kertaa tuli tilanne, että joku asukkaista tuli meidän kanssa samaan aikaan hissiin. Juteltiin jo hissiä odotellessa, että olisi niin hienoa jos kaikki ihmiset tajuaisivat, että pentua ei tulla koskemaan tai sille ei puhuta jne. kun sille ollaan opettamassa, ettei ihmisistä välitetä. Tämä asukas (vanha mummu, jolla on rollaattori) oli hyvä apuri ja totesi, että hienostihan se pentu osaa ja nyt tuli treenattua :) Simo istui hienosti hississä eikä katsonutkaan asukasta päin. Annoin sille tietysti siitä namia :)

Pakko koittaa saada videolle tuon jälkeä, jotta itsekin todella nään että meneekö se niin hyvin kuin tuntuu. Olen silti varma siitäkin, että kun alku on näin lupaava, saan asiat ryssittyä aika huolella :) No, katsotaan katsotaan :)