Ei ole tullut blogia päivitettyä. Lähinnä sen takia, koska mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Treenirintamalla voisia sanoa, että melko hiljaista on. Sillon tällön käydään jäljellä ja "tottista" tehdään tossa keittiössä, noin teknillisesti vaan. Ei niissä kiirettä ole :) Pikemminkin olen keskittynyt arkeen ja siihen, että Simo oppii tavoille. Hyvin se jo on oppinutkin. Ikää on 11 viikkoa ja vapaana ollessaan voin jo luottaa siihen, että se ei mene koirien/ihmisten/lintujen/autojen/pyörien luokse. Kivaa, kun ei tarvi tuollaista miettiä, paljon se on ottanut Alistakin mallia. Ali kun on opetettu olemaan piittaamatta mistään. Se on ihmisten mielestä hassun näköistä, kun kutsun koirat luokse ohituksen ajaksi ja kun tuollainen pikku pentukin tottelee. Toisilla kun ei ne aikuisetkaan tottele. Se on kyllä tullut huomattua, että aika harvassa on ne koirakot, jotka eivät rähjää toisille koirille. Alin kanssa lenkkeillessä en ole siihen kiinnittänyt huomiota, mutta nyt kun tota pentua yrittää opettaa ohittamaan koira nätisti, ärsyttää kun vastaan tulevat haluaisivat syödä sen. Tottakai pentukin sitten ihmettelee että mitäs kuraa. No, se on niin tätä. Ei siitä kauan ole, kun Simo iloisesti meni katsomaan erästä tuttuani, jolloin vieressä olevan ihmisen kaksi pikku koiraa yritti syödä sen. Ei ne päässyt iholle asti, mutta sen verran pentu ihmetteli että karvat siinä nousi pystyyn ja rupesi haukkumaan takaisin. No, ehkä nuo huonot ohitukset ei niin haittaa. Tässä vaan näkee sen, että varsinki jos omistaisi vähänkin epävarman pennun, helposti tulee vaikeuksia ohituksissa jo senkin takia, kun monet koirat eivät osaa ohittaa nätisti, tai edes suht nätisti vaan kaikki tuntuu rähisevän kuin viimeistä päivää......

On ollut kiva huomata, miten pajon Alikin tykkää Simosta. Kyllä lauma vaan on lauma. Iltaisin ne painautuvat vierekkäin häkkiin nukkumaan ja näyttävät niin tyytyväisiltä. Ulkonakin juoksevat innoissaan peräkanaa, Ali osaa hienosti varoa ettei tallo pentua, eikä pennullakaan ole ainakaan vielä tullut näitä tyypillisiä paimenkoiran vaanitaan ja hyökätään juttuja :) Ne kitkenkin heti sitten pois, koska ei ole mitään rasittavampaa kun koira joka vaanii ja kun saalis (koira) lähtee liikkeelle, hyökätään ja tarrataan vähän kiinni. Tarakin tätä teki aika kauan ja oli melko vaikeaa saada siltä se pois. Olen kuullut myös monelta muulta tämän olevan melko suurikin ongelma.

Simo on tottunut jo lehden tulemiseen ja käytävän ääniin. Tai eihän sillä niissä koskaan ole mitään ongelmia ollut, aluksi ehkä ihmetteli ja mietti mikä se oli, kun lehti tippui luukusta. Nykyään hyvä jos pää edes nousee.

Energiaa tolla tuntuu olevan. Se jaksaa nyt jo tehdä melko pitkiä "lenkkejä". Tänäänkin kävin metsässä ja noin tunnin ajan siellä kävelin pikku hiljaa. En lähtenyt autolta pitkälle, jotta päästään lähtemään kun pentu väsyy. Innoissaan se juoksenteli Alin kanssa ja virtaa riitti vielä kotonakin. Kuvittelin että painuu pehkuihin heti kun päästään sisälle. Se kuitenkin alkoi leikkimään Eemelin kanssa. Pimeän tultua lähdin pelkän Simon kanssa katselemaan vähän elämää ulkona. Lauantai ilta ja ihmisiä oli paljon liikenteessä. Pyöräilijöitä, koiran ulkoiluttajia, lenkkeilijöitä, autoilijoita sekä bilettämään lähtijöitä :) Ei tuo välittänyt mistään, ehkä pikkasen enemmän katsoi kun kuului vaikka puhetta mutta ketään ei näkynyt missään.

Sisäsiisteys....huoh. Ei tietoakaan. No ehkä joskus tulee olo, että hetkonen, ei enää päästä sisälle niin paljon, kun sitten taas samassa se lorottaa lattialle. Ei siis vielä valoa tunnelin päässä...kyllä odotan sitä aikaa, että tuo ei enää päästele sisälle. Koko asuntokin on ihan saastainen ja kamala, kun on paperia (ja paperi silppua) lattioilla jne. Plääh :)

11 viikkoa tulee huomenna täyteen. Painoa 10.5kg. Koko pentue menee kuulemma samoissa painoissa suurinpiirtein. Kävin ostamassa matolääkkeet sekä varasin tolle rokotusajan 7.11 maanantaille. Sitten saa ell. tutkia onko sillä molemmat pallit, minä kun en ole tuntenut kuin yhden (en kyllä ole paljon edes yrittänyt etsiä enkä edes tuntisi varmaan vaikka siellä molemmat olisi).

Tässä jokunen kuva tältä päivältä. Ainiin, tolla lerpahti kumpikin korva alas. Ne oli molemmat jo komiasti pystyssä, liekö hampaat jo vaihtumassa pikku hiljaa?

Ja muutama yhteiskuva pojista :)

Ja vielä muutama tosta ipanasta

Susikoiran viisas katse...vai???